Aamuruskon pentua harkitsevalle

Pennut 4 viikon iässä

Kissamme elävät rentoa ja huoletonta aristokraatin elämää, jossa me ihmiset olemme palvelusväen asemassa toteuttaen kissojen toiveita ja huolehtien niiden tarpeista.

Vaikka hyvää palvelusväkeä onkin vaikea löytää, kerron kissalapsille, että niillä on täysi oikeus odottaa saman palvelutason säilyvän tai jopa ylittyvän myös uudessa kodissa, kun muutto pois äidin helmoista eräänä kauniina päivänä koittaa.

Uudessakin kodissa tulee olemaan vähintään perustason mukavuudet, kuten rauhallisia piiloja päiväunia varten, huikeita kiipeily- ja leikkimahdollisuuksia, paikkoja kynsien teroitukseen sekä terveellistä, monipuolista ja herkullista ruokaa ja hyvin siivotut hiekka-astiat. Palvelusväki järjestää myös vaarattomia näköalapaikkoja maisemien katseluun lasin takaa tai turvallisen ulkoilumahdollisuuden joko pedoilta suojatulla ja katetulla verkkopihalla tai turvavaljaiden narulla ohjattavan oman henkivartijan seurassa. Ulkoilu tapahtuu vain valvottuna, ei koskaan yksin tai irrallaan. Henkilökunta on valmis tarjoamaan myös silitystä ja sylitystä tarpeen mukaan. Uudessa kodissa tulee olemaan joko uusi, sosiaalinen kissaystävä valmiina, tai mukaan samaan kotiin muuttaa oma sisko tai veli. Mikä sen hauskempaa kuin muuttaa yhdessä oman sisaruksen kanssa, jolloin tutut leikit voivat jatkua yhdessä uudessakin kodissa! Tapauskohtaisesti voidaan harkita myös kissoista valmiiksi pitävää koiraystävää. 

Uudessa kodissa ymmärretään myös aristokraatin asema ihmisten oikkujen yläpuolella. Palvelusväki ei kiukuttele turhaan, jos on itse unohtanut järjestää kissan arvon mukaiset olosuhteet, minkä seurauksena kaikki ei sujukaan mutkattomasti. Palvelusväen tulee etukäteen tutustua uuden hallitsijansa lajinomaiseen käyttäytymiseen, ja pyrkiä järjestämään palatsin olosuhteet sen mukaisesti. Palvelusväki ei alennu törkeyksiin kuten vedellä ruikkimiseen tai rähjäämiseen, vaan ymmärtää, että kommunikoimalla hyvässä hengessä saavutetaan paras neuvotteluratkaisu, jossa palvelusväki ymmärtää asemansa ja tiedostaa, että aristokatti tulee jatkossakin toimimaan lajinomaisella tavalla. Palvelusväen ruoka-aikana hajamielisyyttään pöydälle tunkevan hallitsijan saa toki ystävällisesti ohjata pois pöydästä, sillä hyvien tapojen mukaisesti palvelusväellekin kuuluu ruokarauha.

Mikäli pitkiä verhoja löytyy kodista, ne on tarkoitettu pennun kiipeiltäviksi ja kuurupiiloleikkeihin. Huonekasviviidakot on tehty samoiltaviksi, ja niistä on jo hyvissä ajoin hävitetty kaikki kissoille myrkylliset kasvit. Pöydälle vartioimatta jätetty ruoka on tarkoitettu kaikkien maisteltavaksi, ja pöydät ovat olemassa siksi, että niillä voi tovin levähtää. Sohvilla saa nukkua, ja jos niihin ilmaantuu kynsien jälkiä, voi palvelusväki onnitella itseään hyvästä sohvasta, joka on tassuystävällisempää materiaalia kuin raapimispuu. Myös matot on tehty kynsittäviksi, ja niihin saa hieroa kutittavat irtokarvat silloin kun niitä irtoaa. Pehmeät matot ovat myös parhaita paikkoja karvapallojen yökkäämiseen, ellei palvelusväki huolehdi riittävästä turkin harjaamisesta. Yleensä LaPermit eivät karvoja tosin yökkäile, koska karvan lähtö on niukkaa. Kaikenlaiset hyllyt ja tasot ovat hauskoja kiipeilypuun korvikkeita, ja niiltä löytyvät pikkutavarat ovat siellä siksi, että niillä saa pelata pingistä ja tehdä empiirisiä painovoimakokeita. Mikäli kaapeissa on jotain vaarallista, ovat kaapit lukittuina. Muissa kaapeissa voi käydä rauhassa nokosilla ja tutkimusretkillä sekä etsiä niistä uusia leluja. Myös aristokatit ovat yksilöitä, joiden mielenkiinnon kohteet vaihtelevat.

Päivystävä henkilökunta huolehtii, että asianmukaiset terveydenhuoltopalvelut ovat käytettävissä tarpeen mukaan, ja eläinlääkäriä käydään moikkaamassa ainakin vuosittaisten rokotuskäyntien yhteydessä. Myös yllättäviin sairastumisiin on varauduttu etukäteen joko hyvin varustetulla lompakolla tai kissavakuutuksella.

Aristokattimme eivät tietenkään orjuuta alamaisiaan, vaan maksavat mitä avotassuisimmin elämänsä mittaisella kiintymyksellä ja päivittäisillä huomionosoituksilla. LaPermin rakkaus omaa väkeä kohtaan on lämmintä ja aitoa, ja ystävyys kantaa niin iloissa kuin suruissakin.

Pennun luovutus

Kun pentu muuttaa uuteen kotiin, sillä on

  • ikää vähintään 14 viikkoa ja painoa vähintään 1 kg
  • tunnistussiru
  • vähintään ensimmäinen rokotus (ensimmäinen rokotus A-pentueelle 12 viikon iässä ja toinen 16 viikon iässä)
  • todistus lääkärin tarkastuksesta
  • ensimmäiset madotukset läpikäytynä
  • rekisterikirja
  • Agrian vakuutus piilevien vikojen varalle
  • paljon rakkautta annettavaksi

Lemmikiksi tai näyttelykissaksi muuttava pentu lähtee uuteen kotiinsa steriloituna / kastroituna. Näin elämä sujuu jatkossakin mielekkäästi, eikä asian vuoksi tarvitse turhaan stressata. Pentu paranee leikkauksesta nopeasti, ja tällä tavoin myös kannamme eläinsuojelullisen vastuumme varmistaen, ettei ei-toivottuja pentuja pääse syntymään.

Kasvatus ja sijoitus

Kasvatuskäyttöön siirtyvät vain pennut, joilla on rodun ominaisuuksien ylläpitoon parhaat edellytykset, ja ne pysyvät joko omassa kasvatuksessa tunnollisessa ja turvallisessa sijoituskodissa, tai siirtyvät harkitusti tarkoin valitulle, rekisteröidylle kasvattajalle.

Sijoituskodiksi ryhtymistä harkitessasi, tutustuthan ensin huolella Kissaliiton materiaaliin. Sijoituskissa ei ole ilmainen kissa, vaan se maksetaan omalla työllä ja kissan ylläpidolla. Samalla tarjoutuu näköalapaikka kasvatustoimintaan. Kissa on kasvattajan omaisuutta siihen saakka, että kissa on toteuttanut kasvatukseen liittyvän tehtävänsä tai sopimukseen kirjattu ajallinen takaraja täyttyy. Kissasta maksetaan pieni pantti, joka palautuu sijoituskotina toimineelle uudelle omistajalle siinä vaiheessa, kun kissa sopimuksen mukaan siirtyy hänen omistukseensa. Sijoituksesta ja sen ehdoista tehdään aina kirjallinen sopimus. Kasvatuskäyttöön valitaan vain siihen parhaiten soveltuvat kissat, joten sijoituskodin täytyy olla sitoutunut arvokkaasta eläimestä huolehtimiseen. Kasvattaja voi sovitusti vierailla kissansa luona, käyttää sitä näyttelyissä ja viedä sen esimerkiksi astutettavaksi. Kaikki kissan perushoidosta huolehtiminen ja siihen liittyvät kulut ovat sijoituskodin vastuulla, ja kasvattaja huolehtii jalostuskäyttöön liittyvistä kuluista.