Rotukissojen kasvatus on pitkälle säänneltyä toimintaa, jota ohjaavat kansainväliset rotukissajärjestöt kuten Kansainvälinen kissaliitto FIFe (Fédération Internationale Féline). FIFe:ä Suomessa edustava Suomen Kissaliitto ry on suomalaisten rotukissayhdistysten keskusliitto. Kissaliiton tarkoituksena on yhdistää, edistää ja valvoa rotukissojen kasvatustoimintaa ja ylläpitää yhtenäistä koko maan kattavaa rekisteriä rotukissoista. Rekisteröidyillä kissoilla on sukutaulu, jossa näkyy kissan esivanhemmat useammassa polvessa.
FIFe:en rekisteröidyn kasvattajanimen voi hankkia, jos läpäisee Suomen Kissaliiton järjestämän kasvattajakurssin ja maksaa kasvattajanimen rekisteröintimaksun. Maksullisella kasvattajakurssilla tuleville kasvattajille annetaan perustiedot kissojen terveyteen, hyvinvointiin ja perinnöllisyyteen liittyen. Kasvattajia sitovat Suomen kissaliiton säännöt, joilla varmistetaan myös kissoille hyvät, lajinomaiset ja terveelliset olosuhteet kasvattajan luona.
Kissojen kasvatus on pitkäjänteistä työtä, ja kasvattajat perehtyvät kissojen genetiikkaan ja sukutauluihin varmistuakseen, etteivät kasvatukseen käytettävät kissat ole liian läheistä sukua toisilleen, eivätkä kasvatuksessa käytettävät kissat periytä mitään perinnöllistä sairautta. Usein terveiden, rodunmukaisten vanhempien ja uusien sukulinjojen hankinta vaatii kissojen tuontia ulkomailta. Tuonnista koituu huomattavia kustannuksia kuljetuskustannusten ja testien muodossa, sillä tuontikissat testataan Suomessa laajalti erilaisten tarttuvien tautien varalta.
Kasvatukseen käytettävät kissat testataan myös perinnöllisten sairauksien varalta sekä aina ennen astutusta tarttuvien kissan leukemiaviruksen (FeLV) ja kissan immuunikatoviruksen (FIV) varalta. Kasvatukseen tulee käyttää vain täysin terveitä kissoja, ja kasvatuskissan tulee aina olla asianmukaisesti rekisteröity. Lisäksi kasvatukseen käytettävän kissan tulee olla luonteeltaan kasvatukseen sopiva. Liian arkaa, aggressiivista tai käytöshäiriöistä kissaa ei pidä kasvatukseen käyttää.
Suomen Kissaliiton kasvattajilta vaaditaan myös raportointia syntyvistä pentueista, jotta voidaan varmistua siitä, ettei naaraskissoja pennuteta liian tiheästi. Naaraalla ei saa olla enempää kuin kolme pentuetta 24 kuukaudessa, ja yhden vuoden sisällä korkeintaan kaksi pentuetta. Naarasta, joka tarvitsee toistuvia keisarinleikkauksia, ei saa käyttää kasvatuksessa.
Koska rotukissojen kasvatuksen tarkoituksena on ylläpitää rotua, tulee kasvatukseen käytettävien kissojen myös olla rotumääritelmän mukaisia. Kissarodut eivät pysy standardin mukaisina itsestään, vaan kissanäyttelyissä tarkistetaan, ovatko yksilöt edustamansa rodun standardin mukaisia. Kissanäyttelyihin voivat osallistua vain rekisteröidyt rotukissat sekä kotikissaluokassa steriloidut tai kastroidut kotikissat, ja kissan omistajan tulee olla rotukissayhdistyksen jäsen. Titteleiden saavuttaminen näyttelyissä vaatii useita eri näyttelykäyntejä, joissa kissan tulee saada hyvät arvostelut eri tuomareilta, ennen kuin se voi valmistua eli saada uuden tittelin. Näyttelyihin liittyy osallistumismaksujen lisäksi myös matkakuluja, ja kissan näyttelyyn valmistelu ja näyttelytarvikkeet ovat myös oma kulunsa.
FIFe:en rekisteröityjen rotukissojen kasvattajat huolehtivat kissojensa terveydestä säännöllisillä eläinlääkärin tarkastuksilla ja rokotuksilla, ruokkimalla kissansa laadukkaalla, lajin mukaisella ravinnolla sekä tarjoamalla kissoilleen sopivat elintilat ja riittävästi virikkeitä. Toiminnassa noudatetaan Suomen eläinsuojelulainsäädäntöä ja Suomen kissaliiton sääntöjä.
Pennut sosiaalistetaan ihmisten seuraan. Pennut rekisteröidään, ne rokotetaan, madotetaan ja tunnistusmerkitään ennen uuteen kotiin luovutusta, ja kissanpentu on luovutettaessa vähintään kilon painoinen ja 14 viikon ikäinen. Eläinlääkäri on tarkastanut pennun ennen luovutusta. Rekisteröidyn rotukissan voit halutessasi ilmoittaa myös näyttelyyn, jos innostut kissaharrastuksesta.
Rotukissojen kasvatus on harrastustoimintaa, johon vastuulliset kasvattajat ovat sitoutuneet, ja josta heille koituu merkittäviä kustannuksia. Rotukissojen kasvatus ei ole taloudellisesti kannattavaa toimintaa, eikä kukaan hanki sillä toimeentuloaan.
Rotukissan hinnassa maksat kaikesta siitä työstä, jonka kasvattajat ympäri maailmaa tekevät vaaliakseen valitsemaasi rotua ja sen terveyttä. Kasvattajat tekevät kansainvälistä yhteistyötä kasvattamansa rodun eteen. Samalla varmistat, että kissasi on kasvanut terveenä hyvissä oloissa, sillä on terveet vanhemmat, eikä sen emoa ole pennutettu liian usein.
Älä tue rekisteröimättömien kissojen “kasvatusta” ja pentutehtailua
Rekisteröidyn rotukissan hinta koostuu kustannuksista, joita kasvattajalle on aiheutunut rodun kasvatukseen ja kasvatettavien kissojen terveyden ylläpitoon ja testaukseen liittyvistä toimista. Mikäli aidosti olet ihastunut rotuun, ymmärrät, että lukuisat kasvattajat ovat käyttäneet runsaasti aikaa ja rahaa ylläpitääkseen rotua, josta pidät.
Rekisteröimätön kissa ei ole rotukissa, eikä sitä voi myöhemminkään sellaiseksi rekisteröidä. Rekisteröimättömiä pentuja myyvälle ei aiheudu samanlaisia kustannuksia kuin rekisteröidylle kasvattajalle.
Rekisteröimättömiä pentuja myyvä on parittanut kaksi usein vilpillisesti hankkimaansa kissaa, jotka voivat olla pahimmillaan vaikka sisarukset (kasvattajat eivät myy rekisteröityjä kissoja rekisteröimättömien pentujen tuotantoon, jolloin kissat jäävät rodussa käytettävän geenipoolin ulkopuolelle), ja välttänyt kaikki rodun standardin ja terveyden ylläpitoon liittyvät kustannukset. Hän hyväksikäyttää muiden tekemää työtä hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä ilman kustannuksia. Mikään taho ei valvo hänen toimintaansa eikä kissojen olosuhteita. Kun kissojen terveydestä ei huolehdita, voivat erilaiset tarttuvat tauditkin päästä valloilleen.
Käytännössä rekisteröimättömien kissojen tuottaminen on yhtä valvomatonta kuin maatiaispentujen tuottaminen, eli kuluja aiheutuu lähinnä pentujen ruokinnasta sekä mahdollisesti rokotuksista, madotuksista ja sirutuksesta, jos näistä toimenpiteistä on eläinlääkärin todistukset. Pahimmillaan pelkästä rahastuksesta kiinnostunut myyjä pennuttaa emokissaa niin usein, että siitä koituu kissalle terveydellistä haittaa tai pennuille kehitysvaurioita. Pentujen vanhemmat voivat olla lähisukulaisia, jolloin pennuille voi kasautua erilaisia terveysongelmia. Lähisukulaisuus lisää monenlaisten sairauksien esiintyvyyttä yksilötasolla. Rekisteröimättömät “rotukissat” ovat usein maahan salakuljetettuja tai salakuljetettujen kissojen jälkeläisiä, joilta puuttuvat asianmukaiset rokotukset ja terveystestit.
Kuinka tunnistan rehdin kasvattajan?
Rotukissaa etsiessäsi saatat törmätä monenlaisiin ”kasvattajiin”. Kun haluat löytää rehdin kasvattajan, kiinnitä huomiosi ainakin näihin asioihin:
- Vastaako kasvattaja asiallisiin kysymyksiisi? Jos kysyt kasvattajalta pelkkää kissan hintaa tekstiviestillä, moni kasvattaja jättää vastaamatta, koska kysyjä ei vaikuta vilpittömästi asiaa harkinneelta. Jos kuitenkin kerrot itsestäsi, ja kysyt kasvattajalta lisätietoja vaikkapa kissojen terveydestä, sukupuusta ja rekisteröinnistä, rehti kasvattaja vastaa ja neuvoo mielellään. Vanhemmilla ja pennuilla on aina rekisterikirjat.
- Pääsetkö tutustumaan hänen kissoihinsa? Talouteen, jossa on tiineenä oleva kissa tai emokissa pienten pentujen kanssa, ei yleensä päästetä vieraita tartuntariskin takia. Muussa tapauksessa varmaankin löydätte kalenteria selaamalla ajan, jolloin voit vierailla rehdin kasvattajan luona kissoja katsomassa. Kasvattajien kodit eivät kuitenkaan ole turistikohteita, joten yleensä kutsun saa vakavasti pennun hankinnasta kiinnostunut henkilö. Jos kasvattaja kiertelee, ja tarjoutuu vaikkapa tuomaan pennun jonnekin, pitäisi hälytyskellojen soida.
- Ovatko pentujen kaikki tiedot saatavilla, ja onko ne rekisteröity? Rekisteröintimaksu on varsin pieni kulu kaikkiin muihin kuluihin verrattuna, eikä rehdillä kasvattajalla ole mitään syytä jättää rekisteröimättä pentuja. Jos pentua myyvä kasvattaja keksii tekosyitä rekisteröimättömyydelle, pakene paikalta. Rehdin kasvattajan pentujen kaikki tiedot ovat saatavilla, ja rekisteröidyt pennut löytyvät Kissaliiton rekisteristä Omakissasta. Aivan pienet pennut eivät toki rekisteristä löydy, mutta pentua ei luovuteta ennen kuin rekisterikirja voidaan luovuttaa pennun kanssa.
Pentutehtailu on Suomessakin valitettavan yleinen ilmiö, ja sen tunnistaminen on usein vaikeaa. Harvoin ulkopuoliset tietävät, kuinka usein joku kissojaan pennuttaa, millaiset ovat niiden elinolot, onko kissoja testattu tai onko niitä edes rekisteröity. Rekisteröidyllä kasvattajalla on näistä kaikista asioista todistukset, ja pennun ostaja pääsee halutessaan itse todentamaan kissojen olosuhteet. Pentutehtailijat sen sijaan ovat tekosyiden mestareita; ”paperit katosivat muutossa”, ”ei kissaa tarvitse rekisteröidä, jos se ei käy näyttelyissä”, ”eihän terveitä kissoja tarvitse testata”. Jos kissaa ei ole testattu, ei sen terveydentilasta silloin ole tietoa. Rekisteröinti (FIFe) takaa, ettei emoa ole pennutettu liian usein, ja se on pentuineen elänyt asianmukaisissa oloissa, ja pennut luovutetaan terveinä. Jos kasvattajan papereille sattuisi jokin onnettomuus, hän hankkisi viipymättä uudet tilalle.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
