“Minun ystäväni on kuin villasukka, Joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niityn kukka, Joka saa minut hymyilemään.”
(sävel ja sanat: Petri Virtanen)
Ulkoinen olemus
Kiharaturkkinen LaPerm tuntuu ja jopa tuoksuu suunnilleen samalta kuin puhtaat villasukat! Kotona kutsummekin niitä villasukkakissoiksi. LaPermejä on olemassa sekä lyhyt- että pitkäkarvaisina. Pitkäkarvaisenkaan LaPermin turkki ei kuitenkaan ole kovin pitkä, sillä turkin kiharat vetävät karvaa hiukan kasaan. Pitkäkarvaisella LaPermillä on tuuhea puuhkahäntä, kun taas lyhytkarvaisen LaPermin häntä muistuttaa enemmän pulloharjaa.
LaPermin laineikkaassa turkissa on aavistus villan karheutta. Pitkäkarvaisen LaPermin turkin tiukimmat kiharat löytyvät kaulalta, rinnuksilta ja vatsasta, ja selässä turkin kiharat ovat suurempia ja loivempia. LaPermin turkin hoidon vaativuus on yksilökohtaista. Turkin kuuluu olla rakenteeltaan kevyt ja ilmava. LaPermeillä kaikki värit ovat hyväksyttyjä.
LaPermit voivat syntyä joko karvattomina, kiharakarvaisina tai suoraturkkisina. Koska rodun kiharan turkin aiheuttava alleeli on dominoiva, ovat suoraturkkiset kissat erottamaton osa rotua. Niitä ei kuitenkaan käytetä kasvatukseen eikä niitä arvostella näyttelyissä. Karvattomina syntyneet kissat kasvattavat kiharan turkin. Vähänlaisesti karvaa karistavalle LaPermille on ominaista ajoittainen turkin lähtö. Kissat voivat pentuina ja nuoruudessaan pudottaa turkkinsa useampaankin kertaan ennen aikuistumista, ja aikuisellakin kissalla voi vuosittain karvanlähdön aikaan kadota hetkeksi turkki lähes kokonaan. Tämä piirre on kuitenkin varsin yksilöllinen, eikä koske kaikkia rodun edustajia.
Rotumääritelmän mukainen kissa on rakenteeltaan keskikokoinen ja rungoltaan sopusuhtainen ja atleettinen. Jalat ovat korkeahkot ja vartalo keskipitkä. Kissan pää on edestä tylpän kolmion muotoinen, ja korvat seuraavat kolmion linjoja. Korvien kärjet ovat hiukan pyöristyneet. Silmät ovat mantelin muotoiset. Kuono on leveähkö ja viiksityynyt hyvin erottuvat. Kissan nenä on profiililtaan suora, ja kääntyy silmien välistä pyöristyneessä kulmassa otsalle. Päälaki on litteä.
Sydän täyttä kultaa
Luonteeltaan LaPermit ovat oikeita kullanmuruja. Ne näyttävät avoimesti kiintymystään kaikille perheenjäsenille, vaikka usein valitsevatkin yhden itselleen rakkaimman ihmisen, jolle vuolaimmin tarjotaan kehräystä ja pusuja. Ne myös luottavat pelottomasti omaan ihmiseensä täysin, eikä sitä kannata pilata kohtelemalla kissaa väärin. LaPerm on leikkisä, mutta kiltti. Ainakaan meillä kissat eivät riehu ja mellasta leikkiessään, eivätkä satuta kavereitakaan.
LaPerm ottaa aktiivisesti katsekontaktia ihmiseen ja esittää asiansa juttelemalla. Rotu ei kuitenkaan ole äänekäs, ja ääni on yleensä varsin pehmeä ja vaimea.
Mistä LaPermit tulevat?
LaPermit ovat lähtöisin Dallesista Oregonista, Yhdysvalloista. Linda ja Richard Koehlin maatilalla syntyi 80-luvulla Curly-niminen maatiaispentu, jonka jälkeläisiä kaikki LaPermit ovat. Rotu on siis saanut alkunsa luonnollisen mutaation seurauksena. Rodun lyhyen historian aikana geenipoolin laajennukseen on käytetty niin tyypiltään sopivia kotikissoja kuin useita vakiintuneita kissarotuja.
Suomalaisen korvaan hassulta kuulostava rodun nimi LaPerm juontuu Oregonissa tavattavasta chinookin kielestä, jossa on tapana yhdistellä ranskankielisiä lainasanoja määräisine artikkeleineen (la, le) alkuperäiskieleen. Permanentatulta näyttävän turkin vuoksi kissaa siis kutsutaan LaPermiksi. Chinookit elävät yhä nykyään Columbia-joen rannoilla, missä Dalleskin sijaitsee.
Hypoallergeenisuus
Hypoallergeenista kissarotua ei ole olemassakaan, sillä kissassa allergiaa aiheuttavat karvojen lisäksi kissasta irtoava hilse tai jopa kissan sylki. Ihmisten allergiat ovat kuitenkin varsin yksilöllisiä, ja joillekin kissa-allergikoille LaPerm saattaakin sopia lemmikiksi. Joku toinen taas saattaa saada pahemmat oireet juuri LaPermistä. LaPerm ei karista karvaa siinä määrin kuin kissat yleensä, mikä voi myös helpottaa allergikon elämää.
LaPerm on terve rotu
LaPerm on nuori rotu, jota ei ole pilattu linjasiitoksella. Rotu on hyvin terve. Ruotsissa on joillain yksilöillä todettu pyruvaattikinaasin puutostautia, joka on mahdollisesti tullut rotuun geenipoolin laajennukseen käytetyiltä norjalaisilta metsäkissoilta tai abessinialaisilta. Nykyään kasvatukseen käytettävät kissat testataan, elleivät niiden vanhemmat ole terveiksi testattuja. Tauti periytyy resessiivisesti, ja kantajat todetaan DNA-testein. Täysin terveiksi testattujen kissojen jälkeläinen ei voi olla PK-kantaja.
LaPermeillä ei ole todettu monille muille roduille tyypillisiä sairauksia lainkaan. Rodun terveyteen kiinnitetään suurta huomiota, ja kasvattajat pyrkivät löytämään kasvatuskäyttöön kissat, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen. Harkituilla roturisteytyksillä pyritään yhä myös laajentamaan geenipoolia. FIFé:en rekisteröidyt kasvattajat anovat tarvittaessa luvan tällaiselle risteytykselle. FIFé ei salli kotikissojen (rekisteröimätön, roduton kissa) käyttöä roturisteytyksissä.